Pikkusälää sisältävän esimiestyön ja luovan asiantuntijuuden yhteensovittaminen samaan pestiin alkoi tuntua ylivoimaiselta. Viisas pomoni kuunteli purkaustani keskeyttämättä.
Toivoin hierarkkista laskusuuntaa, esimiehestä rivimieheksi. Mielestäni urakehitys kun voi olla sukellus arvoasteikolla alaspäin tai vaikkapa harppaus horisonttiin. Keskustelumme lopuksi pomo totesi ymmärtävänsä minua täysin.
Ratkaisuni herätti ihmetystä. Miksi kukaan hullu luopuisi esimiestehtävästään vapaaehtoisesti? Oliko elämäntilanteessani jotain selittävää kuormitusta?
Ei ollut. Päinvastoin. Kun olin vielä riittävän jaksava ja hyvällä tavalla itsekäs, minulla oli voimia hakea tilanteeseeni sopiva, joskin epätyypillinen ratkaisu. Ja siihen olen ollut erittäin tyytyväinen.
Toivon urallaan ylöspäin pyrkivälle mahdollisuuden kokeilla siipiään, edetä toivomaansa suuntaan – ja nauttia esimiestyöstä. Toivon myös kaltaisilleni rivimiehistöön kaipaajille avarakatseista mahdollisuutta statuksensa muutokseen.
