Tanner tömisee! Katsokaa kaikki, sieltä tulee norsu! Opettaja tarkoitti minua. Hauskuutus oli suunnattu kurssikavereilleni urheiluopistossa. Minä tyhmä olin kuvitellut olevani normaali!
”Katso pelikaveriasi. No? Ei grammaakaan liikaa! Entä sinulla?” Näin urheiluvalmentajat koulivat minua, kun olin nuori. Heidän sanansa tuntuivat murskaavilta.
Kuuluin nuorten maajoukkueeseen, enkä halunnut vaarantaa pelipaikkaani hangoittelemalla vastaan. Kovasta harjoittelusta huolimatta kärsin jo silloin ylipainosta. Tai oikeastaan muut kärsivät. Muut halusivat saada minutkin ymmärtämään virheellisen kokoni. Lopetin kilpaurheilun alle 20-vuotiaana.
Aloin suhtautua kehooni vuoroin ankaruudella, vuoroin välinpitämättömyydellä. Ankarina jaksoina laihdutin itsekurilla kehoani rankaisten. Sain osakseni ihailua nopeasta muutoksesta. Laihdutin liian nopeasti, enkä oppinut elämään uusissa kiloissa. Paino ei tuntunut omalta.
Itsekuri uupui kuin lihas. Seurasi välinpitämättömyyden jakso, jolloin lopetin liikunnan ja lihoin silmissä. Kukaan ei enää ihaillut. Minusta tuli näkymätön.
Vain 20 prosenttia meistä naisista on tyytyväisiä kehoonsa. Ja suurimmalla osalla kehoonsa tyytymättömistä naisista on vaikeuksia nauttia seksuaalisuudestaan. Moni on kuullut satuttavia kommentteja vartalostaan ja päätynyt etsimään pikaratkaisua dieettivalikoimista ja treeniohjelmista. Harvalla hetken onnistumisen ilo on muuttunut pysyvämmäksi onnellisuudeksi. Onkin arvioitu, että vain viisi prosenttia laihdutuskuureista onnistuu.
Pysyvä ratkaisu ei tule ulkoapäin.
Kun minusta tuli isoäiti seitsemän vuotta sitten, päätin lopettaa kehoni solvaamisen. Havahduin siihen, että julmin kriitikko olikin minä. Halusin vapautua negatiivisesta sisäisestä puheestani, hyväksyä itseni ja löytää naiseuteni. Hylkäsin vaa’an. En halunnut enää koskaan miettiä, näyttääkö takapuoleni liian isolta lempimekossani.
Kävin läpi omaa historiaani, koska se vaikuttaa siihen, mitä ajattelen kehostani. Löysin yhteyden Sisäiseen säätelijääni, joka opetti minulle hyvän omantunnon, kohtuuden ja itsearvostuksen välisen yhteyden. Sisäinen säätelijä on enemmän kuin itsekuri, joka on mekaanista oman käytöksen hallintaa. Sisäinen säätelijä keskustelee mielellään arvoista, moraalista, unelmista ja tunteista.
Houkutukset yrittävät välillä murtaa sen kehää. Mutta niiden vierailun jälkeen palaan taas entistä vahvempaan yhteyteen itseni kanssa. Hylkäsin vihdoin kotelovaiheen, ja päätin olla valmis perhoseksi.
9/Lokakuu 2018 Kotilääkäri-lehden kolumni Sopiva perhoseksi
Minna Oulasmaa on pari-ja seksuaaliterapeutti, työnohjaaja (STOry) ja tietokirjailija. Vuoden 1968 Pirtein tenava -kilpailun voittaja on tänä päivänä hiljaisten introverttien ärhäkkä äänitorvi.
