Nyt syöt sen pastan! Et pääse enää ikinä lomalle, jos ei oo kohta lautanen tyhjä!” Lapsiperhehän se siinä leppoisalla ja odotetulla lomamatkalla lentokoneen viereisellä penkkirivillä.
Vanhemmilla hermot tapissaan. Valtava sosiaalinen paine pahentaa temppuilevasta lapsesta aiheutuvaa ärtymystä. Vanhemmuustaitojen avuttomuutta arvioidaan paheksuvasti kymmenien silmä-ja korvaparien voimalla. Siltä se ainakin vanhemmasta tuntuu. Lapsen julkinen kasvatustilanne ei ole herkkua kenellekään.
Töissä voit tuntea olevasi aikuinen, raudanluja ammattilainen, eikä kukaan kyseenalaista pätevyyttäsi yhtä herkkään kohtaan sohaisten. Mutta miten niin pieni voi saada niin ison ja ylivertaisen suistumaan rationaalisuuden raiteilta -ja valahtamaan kuumakalleksi kolmevuotiaaksi?
Moni tavoittelee täydellistä vanhemmuutta, mutta sitä suorittaessaan uupuu niin, ettei ehkä jaksakaan olla hyvä äiti tai isä. Silloin on hyvä taas palauttaa mieleen, mikä on ihan riittävän hyvää.
