Riitaisa parisuhde voi satuttaa lasta enemmän kuin ero

Parisuhdeterapeuttina olen kuullut eropäätöksen tehneiden vanhempien toivovan lasten saavan vielä viettää yhden kesä- tai joululoman yhdessä perheenä. Vanhemmat eivät ole myöskään halunneet, että kesäloma tai joulunaika jäisivät lapselle muistiin eron myrkyttäminä ajankohtana.

Loma-ajankohdat ovat voineet paljastaa myös parisuhteen yksinäisyyden ja tyhjyyden.

Lasten kannalta ero sujuu usein inhimillisemmin, kun vanhemmat kertovat eropäätöksestä yhdessä toisiaan syyttelemättä ja että molemmat jollain tasolla hyväksyvät tapahtuvan.

Usein eron osapuolet eivät kulje pohdinnoissaan samassa tahdissa. Toinen on voinut pohtia eroa jo useita vuosia, toinen kuulla eroajatuksista ensimmäistä kertaa. Tilanteet eivät ole reiluja. Asioiden realisoituminen aiheuttaa todella kipeitä tunteita, koko elämältä vedetään matto alta. Onko kaikki mennyt ollut vain valhetta?

On vähintään kohtuullista, että molemmat osapuolet saavat riittävästi aikaa tunteidensa käsittelyyn ja tärkeiden asioiden läpikäymiseen.

Joskus parista toinen olisi vielä hyvin motivoitunut yrittämään korjata suhdetta, kun toinen onkin jo tehnyt omalta osaltaan eropäätöksen.

Suhteen korjaamiseen tarvitaan molempien tahtoa ja kykyä nähdä myös omaa osallisuutta suhteen toimimattomuuteen. Jos toisen motivaatio on 100 ja toisen kiveen hakattu 0, on turha yrittää parisuhdeterapialla ”pelastaa” suhdetta.

Jo eropäätöksen tehneille lapsiperheen vanhemmillekin on tärkeää käydä läpi asiat, jotka kaipaavat selitystä ja vastauksia. Asiallinen, rakentava ja tapahtuneita selventävä keskustelu esimerkiksi ulkopuolisen ammattilaisen kanssa parantaa yleensä eron jälkeistä yhteisvanhemmuutta.

Eropäätöksen tehneet vanhemmat miettivät usein sitä, mikä lasten ikä tai eron ajankohta olisi vähiten haitallinen. Se onkin erittäin vaikea kysymys, eikä siihen ole yksiselitteistä vastausta.

Kannattaa myös miettiä mitä seuraa siitä, että vanhemmat kärvistelevät vuosikausia yhdessä tulehtuneessa ilmapiirissä vain sen vuoksi, että lapset saavuttaisivat jonkun tietyn iän. Tämän sanomalla en kannusta ketään eroamaan, vaan pohtimaan myös sitä, tuleeko lapsille kestämätön taakka siitä, että vanhemmat ovat yhdessä vain heidän vuokseen.

Eropäätökselle kannattaa antaa riittävästi aikaa, eikä lopullisia päätöksiä kannata tehdä suurten tunnekuohujen vallassa.

Jokainen parisuhde kuin myös ero ovat omanlaisiaan. Kukaan ulkopuolinen ei voi koskaan täysin ymmärtää toisen henkilön parisuhdetta yhdessä pitäviä kiinnikkeitä kuin myöskään kohti eroa vieviä voimia. Siksi myös läheisimmät yllättyvät joskus hyvin tuntemansa parin ratkaisuista.

Onneksi stigma avun hakemiseen on hälvennyt pitkän työurani aikana.