Oletko sinä taitava riitelijä?

Mietitkö joskus riitojen jälkeen, miten voisit itse toimia seuraavalla kerralla fiksummin? Mitä tapahtuisi, jos ottaisit enemmän vastuuta itsestäsi ja omasta tekemisestäsi, etkä miettisi sitä, miten paljon helpompaa olisi, jos tuo toinen vain muuttuisi? Miten itse voisit muuttaa tilanteiden kulkua, etteivät tilanteet eskaloituisi jopa turhanpäiväisiksi riidoiksi?

Yksi tärkeä asia on rajata riideltävä asia sopivan kokoiseksi eli riideltävälle asiallekin on hyvä määritellä annoskoko ja rajat, mitä asian käsittely koskee. Mukaan ei vatkata asiaan kuulumattomia menneisyyden painolasteja tai esimerkiksi ystäviä tai sukulaisia, joista ei pidä. On myös hyvä suunnata katse riittävän usein tulevaan ja ratkaisuehdotuksiin ja ajatuksiin, miten tästä eteenpäin kuin vain velloa menneisyyden loputtomassa suossa.

Toisekseen ajoitus on tärkeää; milloin molemmilla osapuolilla on riittävä vastaanotto- ja myös vastaantulon kyky. Yöllä ei kannata riidellä, eikä silloin, kun toinen ei ole lainkaan vastaanottavainen, esimerkiksi päihtyneenä.

Kolmanneksi tulee mieleen minä-viestit ja puheen neutraali sävy. Omalla kehollaan voi myös viestiä vahvasti nonverbaalisesti, esimerkiksi mykkäkouluun tai siilipuolustukseen vetäytymisellä.

Neljäntenä voisi mainita itsensä tarkkailun ja analyysin jälkeenpäin. Näkyykö omassa toiminnassa jotain perinnöksi saatua, mistä olisi hyödyllistä opetella pois. Kuinka asiallista oma puhe loppujen lopuksi on? Tunnistaako oikeasti itsessään yritystä löytää yhteistä ymmärrystä, vai onko tavoitteena ”voittaa”.

Viidentenä otan esiin oman tavan tulkita ja väärinymmärtää toisen sanomia asioita. Muuttuuko viesti omassa mielessä erisisältöiseksi, miksi lähettäjä on sen tarkoittanut? Tarkistanko toiselta riittävän usein ja epäselvissä kohdissa, että olen ymmärtänyt oikein?

Kuudentena on hyödyllistä tarkastella itseään: olenko puolustus- tai hyökkäyskannalla ja mietinkö toisen puhuessa jo omaa vastinettani. Silloin en kuuntele. Tärkeää on myös yrittää asettautua annoksella lempeää ymmärrystä toisen osapuolen saappaisiin. Miltä tämä kaikki tuntuu hänestä? Minkä vuoksi hän käyttäytyy tavallaan?

Persoonallisuuteemme vaikuttaa vahvasti myös tapaamme riidellä. Sillä, jolla on jo luonnostaan ”lehmänhermot” on helpompi pitää itseään rauhallisena kuumottavissa tilanteissa kuin luonnostaan kuumakallemaisella tyypillä.

Jokainen myös ajattelee sanasta ”riita” omalla tavallaan. Se, mikä on toiselle ahdistava riita, on toiselle vain vähän tulisempi väittely, ehkä tuttu toimintatapa jo lapsuudenkodista. Myös väsymys, kiukku, stressi ja turhautuneisuus vaikuttavat juuri sen hetkiseen riitaan.

Mitä toimivia riitely- ja sovinnontekotapoja sinulla on lähisuhteissasi käytössä?