Kehorauha kattaa koko elämänkaaren

”No, joko on pullat uunissa?” töksäytettiin huumorin nimissä henkilölle, joka oli mennyt naimisiin jokin aika sitten

”Ois niin ihanaaa, kun minustakin tulisi vihdoin mummi” täräytti naisihminen sukujuhlissa kaikille kailottaen, miniäänsä mulkaisten

”Koska sul on laskettu aika? Ai et sä ookaan raskaana. Sä ootkin siis vaan lihava” sanottiin eräälle henkilölle päin naamaa

”Sull on sit ihana maha. Varmaan tulee poika, kun on tuon muotoinen. Ihan pakko vähän koskea!” Raskausmaha suorastaan kutsuu vieraita käsiä koskettelemaan.

Vastasyntynyttä pitää päästä heti hänen kotiinsa katsomaan ja ”kierrättämään kuin kiertopalkintoa sylistä syliin” kuten eräs asiakkaani totesi.

Entä pieni lapsi, joka ei halua mennä jonkun syliinsä kutsuvan aikuisen, esimerkiksi isovanhemman lähellekään? Ottavatko omat vanhemmat lapsen kieltäytyminen ja rajojen asettaminen lasta ymmärtäen vastaan, vai iskeekö vanhempaan perinnöksi saatu häpeä tottelemattomuudesta aikuisten tarpeita kohtaan?

Kehorauhassa puhutaan usein aikuisten kehon koosta, ja siitä, miten kaikenlaiset ja kokoiset kehot ovat yhtä arvokkaita. Tämä on tärkeä asia.

Veisin kehorauhan ulottumaan myös jo kaikkiin noihin edellä mainittuihin varhaisempiinkin kohtiin:

-ei raskauskyselyjä, syyllistäväksi naamioituja toiveita tai tökeröitä luulemisia

-ei raskausmahojen kommentointeja tai koskettelua

-ei kommentointia kehosta ylipäätään (paitsi jos joku sitä erikseen pyytää ja toivoo)

Me aikuiset kipuilemme kömpelöinä omien rajojemme asettelun kanssa jatkuvasti niitä opetellen. Annetaan jämäkkä malli lapsille, että omia rajojaan saa ja pitääkin puolustaa!