Havaintojani terapeuttina, työnohjaajana ja työyhteisösovittelijana

Työskentelin kuuden ja puolen vuoden ajan sukupolvien välisiä riitoja sovitellen. Ensisijaisina asiakkainani olivat silloin isovanhemmat, jotka saivat kutsua ohjaamiini keskusteluihin mukaan niitä läheisiä, keiden kanssa heillä oli vaikeuksia vuorovaikutussuhteissaan. Useimmiten tarkastelun kohteena oli äidin ja aikuisen tyttären kipeä suhde.

Sukupolvien välisten ristiriitojen ja välirikkojen selvittely kiehtoi, vaikka paradoksaalisesti tunnistin myös henkilökohtaisen taipumukseni vältellä konflikteja. Tuo työsarka havahdutti. Toisistaan kauaksi ajautuneiden osapuolten välille täytyy saada rakennettua halua kuunnella toista ja löytää yhteistä ymmärrystä. Ihmisten välisiä sovittelutaitoja tarvitaan yhtä lailla niin pari- ja perhesuhteissa kuin työpaikoilla.

Omassa laaja-alaisessa ihmissuhdetyössäni niin lähisuhdekysymyksissä kuin työpaikoilla pyrin parhaani mukaan

-luomaan turvallisen ja luottamuksellisen ilmapiirin

-vapauttamaan itseni ennakkoluuloista ja toisten puolesta luulemisesta

-toimimaan neutraalina ja puolueettomana fasilitaattorina

-motivoimaan osapuolet, joilla on toisistaan eroavat näkemykset, laajentamaan ajatteluaan ja kohtaamaan toisensa yhteisessä dialogissa

-olemaan tarjoamatta valmiita ratkaisuja tai ratkaisemaan asioita kenenkään puolesta

Osallistujat ovat aktiivisia toimijoita. Heillä on hallussaan tarvittavat avaimet, joilla he voivat vaikuttaa omaan tulehtuneeseen tilanteeseensa. He ovat oman konfliktinsa omistajia ja asiantuntijoita ja minä mahdollistan heille turvallisen hetken kohdata, käydä läpi kipeitä ja vaikeita asioita ja eheytyä. Valan uskoa ja toivoa muutoksen mahdollisuuteen, pienin hiiren askelin.