Introvertin joulu

  

”Minulta puuttuu aivoista joulutumake, joka valtaväestöllä herää horroksestaan tähän vuodenaikaan”

Joulukuu on kollektiivista juhla-aikaa. Pimeys houkuttaa parveilijat höyryävälle glögille tai työpaikan hilpeisiin pikkujouluihin. Kouluissa ja päiväkodeissa viimeistellään liikuttavia joulunäytelmiä. Nämä jaetut ilon hetket ovat monelle joulukuun kohokohdat.

Kaltaistani asiakeskeistä introverttia äänekkäät ja elämykselliset tilaisuudet kuormittavat. Introverttia, joka valitsee yksinolon, ei kannata automaattisesti tulkita töykeäksi. Hän saattaa tarvita yksinoloa ladatakseen sosiaalisten kontaktien tyhjentämät akut.

”Olen todella loukkaantunut. Onko mielestäsi oma seurasi muka niin paljon parempaa, että et halua lähteä meidän mukaan joululounaalle?” puuskahti työkaveri minulle.

Vaikka yhteisöllinen osallistuminen on näennäisen vapaaehtoista, kieltäytyminen täytyy hoitaa taiten. Muutoin on vaarana leimautua sosiaalisesti estyneeksi kummajaiseksi.

Minulta puuttuu aivoista joulutumake, joka valtaväestöllä herää horroksestaan tähän vuodenaikaan. Ehkä siksi en ole koskaan kokenut joulutunteita. Introverttipiirteeni vain vahvistavat tätä poikkeavuutta.

Kaikkea joulutohinaa välttäen käperryn mieluiten yksityiseen rauhaani.

Monet ovat surkutelleet tunne-elämäni vajavuutta. Heidän mielestään jään niin paljosta paitsi. Joitakin joulumielensäpahoittajia viallisuuteni on myös häirinnyt. Minua on yritetty jouluistaa, suorastaan käännyttää.

”Maista nyt joulutorttua, et sinä tähän kuole.”

”Kuuntele edes tämä yksi ihana joululaulu.”

”Etkö tosiaan aio hankkia joulukuusta?”

Lapsuuteni jouluista minulla on vain hyviä muistoja. Suotuisista olosuhteista huolimatta minusta ei kuitenkaan kehkeytynyt jouluihmistä.

Parisuhde ja perhe-elämä haastavat erilaiset joulunviettotoiveet. Joku käsikirjoittaa ainoan oikean joulunviettotavan. Mihin aikaan ja mitä syödään, tuleeko joulupukki ja ennen kaikkea: Missä osoitteessa ja kenen kanssa aatto vietetään?

Joskus malli kopioidaan suoraan omasta lapsuudenperheestä. Kyvyttömyys joustaa omista vaatimuksista ajaa parin riitaan tai siihen, että toinen aina alistuu.

Olen sovittelun ja harmonian puolestapuhuja. Siksi joulun paras reseptini sisältääkin säkillisen suvaitsevaisuutta, pussillisen erilaisia persoonia, toiveita ja tapoja sekä sylillisen stressin poistajaa. Sekoitetaan ja lurautetaan joukkoon vielä lumoavaa lapseniloa. Annetaan kaikkien kukkien kukkia.

Juureva Rentun ruusu viihtyy tienvarsilla omissa oloissaan, ei juhlahumussa. Pääsiäisen narsissit, toukokuun tulppaanit, joulun tähdet ja hyasintit kukoistavat juhlapöydillä. Annetaan kaikkien kukkien kukkia.

Joulukuun Kotilääkärilehden kolumnini, julkaistu myös kotilaakari.fi ja seura.fi -sivustoilla 12.12.2018

Posted in Uncategorized.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *